Onnellista yhteiskuntaa tuskin voi olla ilman toimivaa taloutta tai sen luomaa hyvinvointia, työpaikkoja, palveluja ja rikkautta.
Mutta miten määritellään hyvä talous vihreästä näkökulmasta? Voiko talouskasvu ja BKT toimia riittävänä perustana onnellisuuden luomiselle?
Mikä yhteys on perustulon, julkisten palveluiden, yrittäjyyden, työn, talouden ja onnellisuuden välillä?
Ensimmäisinä teksteinä puinnissa esiintyvät Julianna Kentalan ”Hyvinvoinnin mittarit puntarissa”-artikkeli ja Otto Lehdon ”Mikä yhdistää
Björn Wahlroosia ja Li Anderssonia? Perustulo!” -artikkeli, jotka on julkaistu hiljattain ViNO:n omassa Rönsy-lehdessä (2/2012). Ajatuksia hyvinvoinnin mittareista ja perustulosta jatkavat ”Avoin vihreä talous”-kirjan kirjoittajat Jaakko Stenhäll ja Heikki Sairanen.
Julianna Kentala: Hyvinvoinnin mittarit puntarissa
Otto Lehto: Mikä yhdistää Björn Wahlroosia ja Li Anderssonia? Perustulo!
Jaakko Stenhäll: Pienin yhteinen nimittäjä perustulolle
Heikki Sairanen: Mittarit ilmentävät huonoa teknokratiaa
Otto Lehto: Perustulo ja protestanttinen etiikka
Otto Lehto: Perustulon kannattajien ideologiat ja aatteet syynissä
Näitä artikkeleita saa käydä kommentoimassa vapaasti ja argumentoimassa vihreästä taloudesta hyvinvoinnin näkökulmasta. Kommentoi sinäkin!
Kommentit