Kirjoittaja: Laura Karjalainen

Marraskuun Puinnissa keskusteltiin onnellisuuspolitiikan rajoista ja mahdollisuuksista. Nyt vyörytetään keskustelu suoraan noille rajoille ja pohditaan, onko onnellisuuspolitiikalla mitään annettavaa päihdepolitiikalle. Päihdepolitiikalla tarkoitan tässä tekstissä kaikkea poliittista päätöksentekoa, joka liittyy päihteiksi luokiteltavien aineiden saatavuuteen, käyttöön ja myyntiin sekä toisaalta päihteistä aiheutuvien ongelmien ratkaisuun, kuten päihdehoitoon.  Onnellisuuspolitiikalla taas viittaan politiikkaan, joka pitää tavoitteenaan yhteiskunnan jäsenten onnellisuuden maksimointia.

Päihdepolitiikka on monisyinen, sekavakin kokonaisuus. Osaltaan tämä johtuu eri päihteiden erilaisista luonteista esimerkiksi laillisuuden ja haitallisuuden osalta. Kenttää voidaan kuitenkin pitää muiltakin osin sekavana ja epäjohdonmukaisena.  Erityisesti alkoholipolitiikassa teollisuuden valta on huomattava ja vaikea murtaa, mikä hidastaa alkoholiin liittyvien lakimuutosten läpiajamista. Nuuskan myyntikieltoa suhteessa tupakan laillisuuteen voidaan pitää ristiriitaisena. Kannabiksen suhteen suuri osa poliitikoista vetoaa nykyisin lähinnä nykyiseen pohjoiseurooppalaiseen kieltolinjaan välttäen aidosti pohtimasta asiaa esimerkiksi tutkimustulosten valossa.  Huumausaineisiin liittyen harva uskaltaa sanoa muutenkaan mitään, sillä pelko leimatuksi tulemisesta tuntuu olevan suuri. Vaikka päihteisiin liittyvät tabut ovat pikkuhiljaa lieventyneet, väitän , että päihteiden kansantaloudelliset ja -terveydelliset vaikutukset huomioon ottaen keskustelu on edelleen liian vähäistä, yksipuolista ja teollisuuden sanelemaa.

Sosiaali- ja terveysministeriö nimeää päihdepolitiikan tavoitteiksi ongelmakäytön ja sen aiheuttamien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisyn ja vähentämisen sekä päihteiden käyttäjien toimintakyvyn edistämisen ja heidän läheistensä turvallisuuden lisäämisen. Yhteinen kieli päihdepolitiikan toimijoiden väliltä kuitenkin puuttuu ja tavoitteiden ajaminen on tämän vuoksi tehotonta. Ongelma on toisin sanoen se se, että eri osapuolten argumentit eivät ole yhteismitallisia.

Päihdepolitiikka tarvitseekin tavoitteen, jonka taakse eri osapuolet voivat asettua. Voisiko onnellisuus olla tämä tavoite? Onnellisuuspolitiikassa ei ole kyse vain siitä, että otamme politiikan tavoitteeksi onnellisuuden. Onnellisuuspolitiikka on tapa ajatella politiikkaa. Se tarkoittaa sitä, että politiikalla on jokin tavoite ja onnellisuuspolitiikka tarjoaa keinot määriteltyyn tavoitteeseen pääsemiseksi. Mikäli päihdepolitiikalla olisi todellakin yksi tavoite, vaikkapa onnellisuus, keskustelua olisi paljon helpompi käydä. Kehittämällä onnellisuusmittareita ja soveltamalla niitä päihdepolitiikkaan, saisi päihdepolitiikka yhteisen kielen ja tarkoituksen, tavoitteen.

Vaikka onnellisuus politiikan tavoitteena tarvitsee vielä selkeytystä, väitän että onnellisuus on tavoite, jonka taakse kaikki osapuolet voivat asettua. Se saattaa hyvinkin olla ainoa sellainen tavoite. Tiedän, että se kuulostaa pehmeältä. Mutta siltä ovat kuulostaneet kaikki ylevät tavoitteet silloin, kun niitä on ensimmäisiä kertoja esitetty. Tiedän, että tässä vaiheessa pohdintani on hivenen epämääräistä, mutta tärkeintä onkin periaate. Jos osapuolet joutuvat esittämään väitteensä eri politiikoista suhteessa onnellisuuteen, he puhuvat samaa kieltä. Tällöin äänestäjienkin on helpompi ymmärtää keskustelua ja siihen on myös helpompi ottaa kantaa. Parhaimmillaan onnellisuus päihdepolitiikan tavoitteena toisi politiikkaa lähemmäs ihmisiä.

Sekä onnellisuus-, että päihdepolitiikka ovat lähtökohdiltaan laajoja, monitulkintaisia teemoja. Niiden välille on kuitenkin mahdollista löytää yhteyksiä ja  tarkastella päihdepolitiikkaa onnellisuuden kautta. Tässä tekstissä olen esitellyt ja pohtinut yhtä näistä näkökulmista, päihdepolitiikan tavoitetta onnellisuuden näkökulmasta. Päihteisiin ja onnellisuuteen on löydettävissä monia muitakin tarkemmin rajattuja näkökulmia, kuten esimerkiksi päihteiden ongelmakäytön ja onnellisuuden suhde, päihdevalistus onnellisuusnäkökulmasta, varhainen puuttuminen ja onnellisuus sekä päihteiden legitiimiys onnellisuuden tuottajana.  Toivon, että tässä joulukuun Puinnissa kykenemme katsomaan aihetta eri näkökulmista. Vaikka päihdepolitiiikka on itsessään melko marginaalinen politiikan osa, tuo se meidät monien ihmisyyden ja yhteiskunnan peruskysymysten äärelle. Siksi uskon, että keskustelu tulee olemaan hedelmällistä.