Kirjoittaja: Leo Stranius

Onnellisuuspolitiikka ei Terho Pursiaisen mukaan kelpaa tavoitteeksi Vihreiden periaateohjelmaan, koska onnellisuuden tavoitteeksi asettava yhteiskunta toimisi hänen mukaansa holhoavasti. Pursiainen vetoaa ihmisten arvojen ja tavoitteiden moneuteen, liberaaliin yhteiskuntaan.

Samalla logiikalla olisi ilmeisesti turha säädellä uraanin tai heroiinin myyntiä, lapsityövoiman käyttöä, asekauppaa tai luoda yhteisiä liikennesääntöjä ja terveyspalveluita. Ovathan nämä kaikki yksilön näkökulmasta yhteiskunnan taholta tulevaa holhoamista.

Yhteiskunta koostuu yksilöistä ja heidän muodostamista yhteisöistään. Politiikka taas on yhteisten asioiden hoitamista. Mielestäni olisi outoa, mikäli ihmisten onnellisuutta ei pyrittäisi edistämään yhteiskunnan ja poliittisten valintojen kautta. Kyllähän poliittisella päätöksenteolla puututaan jatkuvasti ihmisten hyvinvointiin esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan, talouspolitiikan, koulutus- ja terveyspolitiikan tai ympäristöpolitiikan muodossa. Pursiaisen yksilöä kunnioittavassa politiikassa ei äärimmilleen vietynä ole politiikkaa tai yhteisöllisyyttä lainkaan.

Tällä hetkellä tiedetään varsin hyvin, mistä ihmisten onnellisuus Suomessa muodostuu. Onnellisuuden elementit syntyvät esimerkiksi akatemiatutkija Anne Birgitta Pessin mukaan ensinnäkin terveydestä, perheestä, ihmissuhteista ja työstä, toisekseen ihmisen omasta persoonallisuudesta, kuten itsetunnosta, itsekontrollista, optimismista ja toisten auttamisesta sekä kolmanneksi institutionaalisista tekijöistä, kuten vapaudesta ja vaikutusmahdollisuuksista.

Taloudellisilla tekijöillä on onnellisuuteen vaikutusta vain siihen asti, että ihminen tulee toimeen ja saa perustarpeensa tyydytetyksi. Sukupuolella, iällä tai koulutuksella ei tutkimusten mukaan näytä olevan merkitystä onnellisuuden kokemukseen.

Tällä hetkellä politiikkaa tehdään kuitenkin aika usein talouden ehdoilla onnellisuuden lisäämisen sijaan. Ei tarvita kuitenkaan kovin paljon tietoa tai mielikuvitusta, jotta pystymme pohtimaan poliittisia toimenpiteitä, jotka edistäisivät keskimäärin yksilöiden onnellisuutta. Tästä syystä on hienoa, että ViNO on tarttunut aiheeseen Onnellinen yhteiskunta -hankkeen myötä.

Aristotelestä mukaillen onnellisuus on elämän päämäärä. Immanuel Kantin mukaan ihmisen on toimittava aina siten, että hänen toimintansa kantava ajatus voi periaatteessa tulla laiksi kaikkina aikoina. Politiikan tehtävä on näin luoda tilaa ihmisille toteuttaa onnellisuuden päämäärää sellaisissa ekologisissa ja oikeudenmukaisissa rajoissa, jotka eivät aiheuta kohtuutonta haittaa muille tai tuleville sukupolville.

Politiikan tekemisen yhdeksi lähtökohdaksi monen muun kysymyksen rinnalla kannattaa ilman muuta ottaa onnellisuuden edistäminen.

Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri ja onnellinen siitä, että voi
tehdä merkityksellisiä asioita yhdessä muiden kanssa.